Kun opin lentämään
 |
Hyvää huomenta Ylästön väki!
Tänä aamuna haluan kertoa teille siitä, kun kahdeksanvuotiaana opin lentämään.
En tarkoita sitä, kun sinä vuonna ensimmäisen kerran astuin äidin kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä koneeseen matkustaakseni perhetuttujen luokse Ouluun. Enkä myöskään sitä, kun unessa voi joskus ottaa vauhtia muutaman juoksuaskelen verran ja pinnistää itsensä irti maasta lentääkseen..
Enää en ole nähnyt pitkään aikaan lentämiseen liittyviä unia. Se lentotaito, josta nyt kerron, minulla on vielä tallella. Tuona keväänä 29 vuotta sitten istuin siskoni vierellä teatterissa katsomassa elokuvaa “Hook - kapteeni koukku”. Filmiprojektorin heijastama kuva vei meidät satumaiseen seikkailuun.
Tarina kertoo Peter Banningista, menestyneestä ja kiireisestä lakimiehestä, jolla ei juuri tunnu riittävän aikaa lapsilleen. Eräänä iltana hänen lapsensa katoavat kuin tuhka tuuleen. Tyhjän lastenhuoneen avonaisesta ikkunasta näkyi vain öinen kaupunki ja ikkunaverhot lepattivat tuulessa. Mitä ihmettä on tapahtunut? Kapteeni koukku oli vienyt Peterin lapset. Elokuvan edetessä selviää, että Peter onkin aikuiseksi kasvanut Peter Pan, joka on vuosien saatossa unohtanut Mikämikämaan, Kapteeni Koukun, Merenneidot, Kadonneet pojat, KAIKEN, jopa Helinä-keijun, jonka täytyy opettaa muistinsa menettänyt Peter taas lentämään. Tämä osoittaituukin haasteelliseksi, sillä työpaineiden alla vakavoitunut Peter ei oikein osaa ajatella onnellisia ajatuksia, jotka ovat välttämättömiä lentokyvyn saamiseksi. Elokuvan sankari kuitenkin lopulta löytää leikkimielen ja ilon, jättäen taakseen itsekkyytensä. Rakkaus omia lapsiaan kohtaan antaa Peterille mahdollisuuden Koukun voittamiseen, ja niin he kaikki palaavat kotiin lentäen.
Istuin aivan teatterin samettipenkin reunalla tohkeissani jännityksestä ja innostuksesta. En melkein malttanut sulkea silmiäni, etten menettäisi elokuvasta sekunnin murto-osaakaan. Leffasta poistuessani hypin ja loikin koko matkan autolle hyräillen elokuvan tunnusmusiikkieja. Tuntui kuin sydämeni olisi kevyt ilmapallo. Elokuvan näyttelijät, musiikki, maisemat ja erikoistehosteet olivat vieneet minut matkalle käsittämättömän kauniiseen maailmaan tavalla, jota en ollut ennen kokenut.
Siitä alkoikin tämän pojan elokuvaharrastus. Olen vuosien varrella nähnyt avaruusseikkailuja, kotimaisia draamoja, romantiikkaa, länkkärejä, klassikkoja, kauhleffoja ja dokumentteja. Olen oppinut lentämään mielikuvitusmaailmoihin ja toisaalta oppimaan uutta juurtuen tiiviisti tähän maailmaan elokuvien avulla. Liikkuvan kuvan avulla viihdymme, liikutumme ja koemme asioita, joita emme voi omassa elämässä päästä kokemaan. Opimme ymmärtämään erilaisia ihmiskohtaloita.
Tällä viikolla Suomessa vietetään koulujen elokuvaviikkoa. Teemaviikon nettisivuilla on paljon tehtäviä, joiden avulla elokuvia voi tutkia, analysoida ja tehdä itse. Lisäksi hyviä ohjevideoita elokuvien tekemiseen löytyy vaikkapa kaikkikuvaa.fi-sivustolta. Opettaja voi ottaa mediaopetukseen mukaan mobiililaitteiden videokamerat ja jokainen voi itse etsiä tietoa elokuvien tekemisestä. Onhan meidän koulussa yläluokilla Elokuva-valinnainenkin kiinnostuneille. Elokuvan tekeminen on tiivistä ja hauskaa ryhmätyötä, jossa käsikirjoittaja, ohjaaja, kuvaaja, näyttelijät ja leikkaaja saavat aikaan upeita teoksia. Elokuva on hyvä osa koulua tällä viikolla ja pitkin kouluvuotta.
Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille. Pitäkää sydän kevyenä ja utelias leikkimieli avoimena. Lentämisiin!
Tehtävä: Lue teksti ja vastaa kysymyksiin.
Kuinka vanha Matteus on?
Mitä mieltä Matteus on elokuvista?
Miten Matteus oppi lentämään?
Minkälaisia elokuvia Matteus on nähnyt?
